Piti lähteä eilen illalla kuvaamaan rannalle ja metsään, mutta akku loppui jo lähipuistossa. Oli mukava kuvailla välillä jotain erilaista.
Tässä pari eilistä, kuville ei ole tehty juuri muuta kuin siirretty koneelle ja pienennetty. Kuvat on aika keltaisia, koska katuvalojen väri on keltaista. Mitä sitä muuttamaan, jos silmäkin näkee sen tuollaisena.
Mielestäni mikrojärkkärit ovat löytäneet sopivan markkinaraon pokkareiden ja järkkäreiden välistä. Ne ovat riittävän pieniä ja monipuolisia vakuuttamaan vannoutuneet pokkarien käyttäjät ja riittävän pieniä vakuuttamaan vannoutuneet järkkärien käyttäjät, ainakin kameran soveltuvuudesta matkakameraksi tai pokkarin korvaajaksi.
Jokainen nykykameroista jotain tietävä on jo varmaan huomannut, ettei uusilla kameroilla saa hyvässä valossa otettuun kuvaan oikein mitään silmällä erottavaa eroa. Varsinkin jos kuvia tarkastelee tulostettuna esimerkiksi A4-kokoisena. Ääripäät tulevat esille hämärässä, hyvin kirkkaassa kelissä, pakkasella, nopealiikkeistä toimintaa kuvatessa jne. Erilaisissa kohteissa erilaisilla kamera/objektiiviyhdistelmillä voi olla parempi onnistumisprosentti kuin toisilla.
Kamera on hyvä valita esimerkiksi käyttötarkoituksen ja käyttömieltymyksen mukaan.Tämän johdosta kyseisestä kamerasta voisi kuvan “teknisissä” asioissa painottaa esimerkiksi dynamiikkaa tai kohinansietokykyä. En sitä kuitenkaan tee, mutta totean niiden olevan riittävällä tasolla kameran käyttötarkoitukseen ja hintaan nähden tämän päivän markkinoilla.
Itse kameran teknisissä asioissa voisi tämän testin lisäksi kiinnittää huomiota objektiivin tarkennuksen täsmällisyyteen ja nopeuteen, akun kestoon ja takanäytön soveltuvuuteen erilaisissa tilanteissa. Näistä tekijöistä koostuukin testin toinen osa, joka julkaistaan talven aikana.
Testi osa 1:
Ensimmäisessä osiossa tutustun kameran käsittelyyn ja nappuloihin, koska ne ovat tekijöitä joilla voi saada edes jotain eroa muihn vastaavanlaisiin kameroihin. Tällaisiin asioihin vaikuttaa kuitenkin suuresti myös kämmenen koko, omat mieltymykset ja tottumukset.
E-PL2 tuntuu kädessä melko jämäkältä kameralta ja siitä saa ihan kohtuullisen kuvausotteen. Ote on parempi kuin pokkareissa, koska oikean käden tartuntapinta on parempi. Vasemmalla kädellä sormet saa objektiivin zoomausrenkaan ympärille ja kamera lepää kämmenen päällä. Kuvausote on näin ollen lähempänä ns. “oikeaa” kuvausotetta mitä järkkäreillä suositaan. E-PL2 kameran zoomausrengas on jämäkkä ja sopivan tiukka käännettäväksi. Pokkarilla joutuu soveltamaan, koska objektiivin ympäriltä ei yleensä kannata pitää kiinni sähköisesti liikkuvien osien takia.
Kämmen lepää rungon alla ja sormet ohjautuvat luonnostaan objektiivin ympärille. Loput sormet asettuvat oikean käden jälkeen.
Kameran kiinnityshihna on tyypillinen kaulahihna, jonka leveys on suhteutettuna kameran painoon. Itse saattaisin suosia mielummin kameran jalustakierteeseen kiinnitettävää hieman leveämpää hihnaa.
Hihnassa on yksi lievästi käyttöä häiritsevä hihnan kiinnityspisteen paikka. Tähän suurin syyllinen on kameran koko ja muotoilu. Tällainen mikrokokoinen järkkäri on aina kompromissi, kuten tässäkin tilanteessa.
Hihnan oikeanpuoleinen kiinnitys tulee häiritsevästi laukaisusormen tielle kuvatessa. Harva tähän kiinnittää minkäänlaista huomiota, mutta järkkäriin tottuneena kiinnitin tähän huomiota sopivaa kuvausotetta tutkiessani.
Vaihtoehto 1. Hihna peukalon ja etusormen välistä, jolloin kiinnityskolmion osineen jää laukaisusormen alle.
Vaihtoehto 2. Etusormen ja keskisormen välistä, jolloin laukaisusormi ei kulje ihan sitä reittiä mihin se luonnollisesti asettuu.
Molemmissa vaihtoehdoissa hihnan kiinnityspiste kuitenkin häiritsee kuvausotetta, mutta vaiva tuskin haittaa montaakaan kuvaajaa, harva sitä tulee edes ajatelleeksi. Mikrojärkkäri on kuitenkin kokonsa puolesta kompromissi, joten kaikkea ei voi saada näin pienessä koossa. Kiinnityspisteen siirtäminen takanurkkaan videonapin yläpuolelle olisi ainakin jonkinverran helpottanut asiaa, mutta en tiedä kuinka helposti tämä olisi tehtävissä suunnittelupöydällä. Kuoren sisältä kun tuskin löytyy kovinkaan paljoa vapaata tilaa.
Kameran napit ja säätörullat on melko hyvällä mallilla. Laukaisunappi ja yläpuolen säätökiekko on täsmällisiä ja jämäköitä. Videokuvausnappi on päätynyt melkein paraatipaikalle peukaloa varten ja napin varmasti huomaa ja tuntee tilanteessa kuin tilanteessa.
Nappien ja rullien sijoittelu noudattaa melko perinteistä kaavaa.
Takakannessa on suurin osa käyttönapeista yleisimmin peukalolla käytettäviksi. Napit ovat helposti painettavissa, mutta kuitenkin sen verran upotettu, ettei niistä kulu heti merkinnät pois kameran heiluessa lantiota/vatsaa vasten tai kameran ollessa laukussa, eikä napit myöskään painaudu kovin helpolla samankaltaisissa tilanteissa vahingossa. Niitä täytyykin tarkoituksenmukaisesti painamalla painaa jos haluaa antaa käskyjä kameralle.
Takakannen säätökiekko ei ole aivan yhtä jämäkkä kuin muut kameran säätimet. Kiekossa on tunnokkaat nystyrät ja sitä on helppo pyörittää, mutta jämäkkyydessä ja tunnokkuudessa voisi olla petraamisen paikka. Tällainen kiekko on tosin kompromissi sekin, koska kiekkoa täytyy pystyä painamaan neljään eri suuntaan ja pyörittämään molempiin suuntiin valitakseen erilaisia toimintoja.
Yläpuolen säätörullasta valitaan perinteisesti kuvaustila täysautomaatin, manuaalin ja ns. puoliautomaatin väliltä. Vaihtoehtoina on myös erilaisia esiasetuksia ja taidesuotimia, mutta ei niistä sen enempää.
Manuaaliasetuksilla (aukko, suljinaika, herkkyys) kameran käyttö on melko hankalaa.
Ainoan säätörullan yrittäessä mahdollistaa kaikki manuaalisäädöt, kameran käytöstä tulee melko hidasta ja hankalaa.
Logiikka miten suljinajan vaihtamisesta aukon säätämiseen ja sieltä takaisin suljinajan muuttamiseen on suorastaan huono. Vaatii melkolailla tottumista, mutta silti pitää kokoajan olla tarkkana, jotta näppäilyjärjestys ei mene väärin.
Mielestäni tällainen kamera toimiikin sopivasti pokkarin ja järkkärin välistä. Pokkaria on selkeästi helpoin käyttää täysautomaatilla tai esiasetetulla kuvausmoodilla ja järkkäriä ihan miten tykkää säätönappuloiden ollessa riittävät. Mikrojärkkäriä tulisi siis mitä ilmeisemmin käyttää “puoliautomaattisena”, eli aukon tai suljinajan esivalinnalla. Sisällä kuvatessa järkevältä tuntuikin antaa kameran hoitaa herkkyyttä, säätää aukko kittilinssistä isoimmalle ja hoitaa itse suljinaika sillä ainoalla säätörullalla. Ulkona ja liikettä kuvatessa varmaan jotenkin toisin.
Kaikki toiminnot hoidetaan takanäyttöä seuraamalla.
Kamerassa ei ole optista etsintä, mutta sellainen on toki saatavilla lisävarusteena salamakenkään kiinnitettäväksi. Kaikki näkyvä hoidetaankin takanäytön kautta, joka on riittävän iso ja sisältää kaiken tarvittavan datan. Kuten kuvasta saattaa erottaa, kameran ollessa päällä takanäytössä lukee automaattinen ISO, suljinaika, aukko ja histogrammi. Näillä pääsee mielestäni melko pitkälle. Näyttö myös himmenee ja vaalenee valotusta muutettaessa, joka helpottaa ja ehkä nopeuttaa onnistuneiden ruutujen ottamista.
Kyseiseen kameraan on fiksusti asennettu suojakalvo näytön päälle.
Kuvat tallentuvat sekä jpg-, ja raw-muodossa.
Oikean käden sormille on hyvä pinta kuvausotteelle. (Objektiivin päässä oleva harmaa rengas on linssipintaa suojeleva suodin jälkiasennettuna).
Kamerassa on salamakenkä irrallista salamaa ja erilaisia lisälaitteita varten. Tämä ei päde jokaisen mikrojärkkärin kohdalla, mutta on mielestäni erittäin huomioonotettava asia vastaavanlaista ostaessa.
Kamerassa on myös niin sanottu pop-up salama, joka riittää pienellä soveltamisella monessakin tilanteessa. Tällaisiin pop-up salamoihinkin on saatavilla erilaisia valonhajoittimia, mutta sellaisen askartelee pienellä vaivalla myös itse.
Kameran oma salama käyttövalmiina
Paras puoli salamassa on se, että sen voi suunnata sormen avulla kattoa kohti, jolloin salaman käyttökelpoisuus monipuolistuu huomattavasti. Harmi vaan ettei salamaa saa lukittua ylöspäin suunnatuksi, vaan sitä pidetään ylöspäin käännettynä sormen avulla.
Salaman saa suunnattua suoraan ylöspäin katosta heijastettavaksi.
(kuvat vanhasta iPhonesta, joten pahoittelut jos jotain yksityiskohtaa ei erota)
Terve!
Kirjotin reilu vuosi sitten tilaamastani paketista, jonka mukana tuli lähetin/vastaanotin setti langattomalle salamalaukaisulle.
http://miikkahakari.com/blog/2010/05/24/toinen-paketti-kiinasta/
Nyt on pienen tilinteon aika…
Setti toimi heti alusta alkaen ihan hyvin, salamat välähtivät kuvaa ottaessa jne. Kuitenkin alle viikon käytön jälkeen yritin poistaa synkkapiuhaa vastaanottimen kyljestä huonolla menestyksellä. Piuhan sisuskalut liittimestä jäi vastaanottimen kylkeen. Sain kuitenkin annettua piuhalle sen verran tekohengitystä, että lykkäsin sen takaisin kiinni vastaanottimen kylkeen ja sinetöin piuhan ja vastaanottimen yhdeksi paketiksi parilla kierroksella teippiä. Vastaavan uuden piuhan metsästys ei tuntunut juuri sillon tämän hintaiseen settiin kovin houkuttelevalta.
Tästä eteenpäin setti toimi kymmenkunta käyttökertaa melko hyvin sisätiloissa ja välttävästi ulkona varsinkin auringonpaisteella.
Loppu tuli kuitenkin reilu kuukausi sitten laitten lopettaessa toimintansa kokonaan. Ei räpsähdä kuvaa ottaessa lähettimen ollessa kamerassa, ei myöskään ns. testinappia painettaessa ilman kameraa, ei paristoa vaihtamalla, ei millään.
Eli voin taas kerran todeta itselleni ettei halvalla saa hyvää. (tilasin jo uudet toivottavasti paremmat verkkokaupasta).
Päivitin hinnastoa hieman vuodelle 2012 ja viilasin kevyesti pakettien sisältöä.
Olen viime päivinä tutustunut joulupukin tuomaan Canonin tulostimeen. Ensireaktiot ovat olleet hyvin positiiviset. Tähän mennessä olen tosin tulostanut vain joitakin kuvia 10x15cm, A5- ja A4-koossa viidelle eri paperille. Olen ensikokeilujen jälkeen luopunut ainakin toistaiseksi kiiltävien paperien käytöstä. Veikkasinkin etten niistä tule pitämään, mutta testasin kuitenkin veikkaukseni oikeaksi.
Olen aikasemmin tilannut kymmeniä tilauksia fotonetin kautta yleensä ihan hyvällä menestyksellä, eikä minulla ole ollut mitään pahaa sanottavaa heidän toiminnastaan. Kerran tosin ns. perhekuvia katosi postiin reilut sata kuvaa. Tämä tosin ei ollut heidän syynsä. Uudet kuvat lähti tulemaan pikavauhtia kun asiasta ilmoitin, joten tämänkin ongelman hoitivat mallikkaasti loppuun asti.
Fotonetistä tulleet kuvat ovat olleet kaikkia mahdollisia kokoja kymppikuvista aina yli 80 cm suurennoksiin.
Halusin kuitenkin nyt ottaa ainakin A4-kokoon asti ohjat käsiini ja tehdä itse, koska itse tekeminen on yleensä hauskempaa ja näkee heti millaista jälkeä syntyy. Voi myös tehdä erilaisia kokeiluja ja mikä tärkeintä, paperin valinnassa on erittäin paljon enemmän valinnan varaa.
Fotonetistä tilatessa ns. perhekuvia olen pantannut aina puolisen vuotta ja tilannut isomman nipun kerralla, jottei postimaksujen suuruus vaikuttaisi turhan paljon kuvien hintaan. Nyt oman tulostimen myötä voi tulostella mieleise kuvatt vaikka heti käsittelyn jälkeen. Halvemmaksi tämä tosin ei tule, muttei hirveän paljon kalliimmaksikaan.
Palaan myöhemmin asiaan erilaisten valokuvapaperien maailmasta, mutta pienenä mainostuksena Rajalassa oli Hahnemühlen näytepakkauksia A4-koossa tarjouksessa, joten iskin heti kiinni tarjoukseen. Olin ajatellut hakea jossain vaiheessa vastaavat paketit telefotosta Helsingistä, mutta sainkin edulliseen hintaan paperit paljon lähempää.
Paperien valinta on kuitenkin makukysymys, joten tällaiset näytepakkaukset on loistava tilaisuus tutustua ns. parempiin papereihin edullisesti ennen mahdollisen isomman paketin ostamista. Mustavalkokuville on jo löytynyt muutama hyvä vaihtoehto ja värikuvienkin paperivalinnat elää parhaillaan.
Olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt kuinka hyvää jälkeä saa kotikonstein aikaiseksi.
Noin 300 g/mm2 paperille tulostettu kuva tuntuu kuin esineeltä kädessä ja näyttää paremmalta kuin uskalsin toivoakkaan.
Odotan mielenkiinnolla myös kevättä ja lintukuvaussesongin alkamista. Uuden asuinpaikkakunnan lähimaastot avaa mielenkiintoiset lintumaastot ja retkeilykohteet kesän kynnykselle.
Lisäsin 10 uutta kuvaa portfolioon. 6 hääkuvaa ja 3 muksukuvaa. Kuvat on kuvattu joskus heinäkuun ja marraskuun välillä.
Terve!
Luovuin vanhasta hidastelevasta flash-pohjaisesta portfoliosta ja tummanruskeasta värimaailmasta. Sivujen ulkoasun päivityksen myötä upotin portfoliokuvat suoraan tähän samaan sivupohjaan. Gallerioita voisi vieläkin yksinkertaistaa, mutta tässä on toisaalta hyvää se, että kuvia voi katsoa kohtuullisen suurena, eikä katselukuvakkeiden latailuun mene niin paljoa aikaa.
Ensi viikolla tulee taas uusia kuvia, koska kesällä on ollut taas hääsesonkia ja muutamia muita kuvauksia.
ps. nyt kuvia voi katsella myös rajoitetuin käyttöoikeuksin google+:n kautta.
pps. hääkuviin lisäystä 5.8
Päivittelin juuri portfolioon neljä uutta hääkuvaa ja pari muksukuvaa. Syssymmällä taas lisää sinne.
Kuvat eivät ole missään tietyssä järjestyksessä, mutta tarkkasilmäinen saattaa löytää uusimmat vanhempien kuvien joukosta.
Kevät on jo pitkällä ja lintujen muutto hyvässä vauhdissa. Viikonloppuisin onkin tullut jo retkeiltyä jonkin verran, muttei juurikaan kuvausmielessä. Kamera on kuitenkin ollut mukana, joten tässä taas muutama todistusaineisto..
Olen lähtenyt ihan muiden syiden takia tai muiden lajien toivossa retkelle, mutta kuvat vaan toistaa kerta toisensa jälkeen itseään. Aina samat lajit ja samanlaiset kuvat. Luontokuvaus vaatisi enemmän aikaa ja enemmän vaivaa. Jatketaan kuitenkin dokumentointimielessä näin ja kuvataan sitten tulevaisuudessa enemmän kun ollaan jotain opittukin, ehkä jonain päivänä kennolle tarttuu pari uutta lajiakin.
Pari viikonloppua sitten kävin koskikararetkellä. Karoja ei juuri pilvisenä päivänä kameran kennolle tallentunut, eikä juuri sen enempää näkynytkään. Yksi yritelmä laiturin alta kuitenkin todisteeksi.
Ennen lomareissua saapui pieni tilhiparvi oman pihan koivuun ja puskiin ruokailemaan. Ovat nuo käyneet ennenkin, mutta kamera ei ole ollut valmiina. Muutama kuva ovenraosta otettuna.. #76 tilhi, eli uusi laji kuvana minulle.
