by Miikka
huom. Teksti täydentyy puuttuvien tietojen osalta kunhan aika koittaa.
Viikonloppuna teimme pikareissun Helsinkiin, mutta sunnuntaina aamusta oli sopivasti aikaa käydä katsastamassa ensimmäisen kerran luontokuva-”festivaalit” Finlandia-talolla.
Saavuimme paikalle heti aamusta ovien auettua. Sisällä oli jo kova tungos ihmettelemässä kuvia, kirjoja, välineitä, matkanjärjestäjiä, piilokojuja yms.
Kovin ruuhka tuntui olevan Nikonin kojulla, mutta riitti väkeä vielä Canonin tiskillekin. Itseäni olisi kiinnostanut ottaa kevyttä tuntumaa Nikonin runkoihin, mutta edessä oli keski-ikäisten miesten muuri, jonka läpi en edes yrittänyt päästä. Pääseehän noihin tutustumaan myöhemminkin, jos on tarvetta. Jännä juttu ettei välinekojuilla (pöydillä) ollut juurikaan naisväkeä tutustumassa. Tosin, ei sinne olisi mahtunutkaan. Ehkä kevyttä yleistämistä, mutta kirjoitan mitä näin.
Canonin kojulle olisin kaivannut enemmän tuotteitta esille.
Finlandia-talo oli kokonsa puolesta sopiva kyseiselle tapahtumalla, tai ainakin se osa joka oli käytössä.
Halosen Tarjan kuvat oli hyvin esillä ja kuvista näki että luontokuvausta on harrastettu ennenkin. Portaiden yläpuolella oli jonkun naisen (nimi myöhemmin) ottamia taidepläjäyksiä nähtävillä. Kuvat oli hyvin epäsuotuisessa valossa, koska yläpuolen spotit tekivät kuvan pintaan pahat heijastumat. Kuvat oli jokaisen luontokuvaajan peruskauraa, eli hieman pidempi suljinaika ja kameraa siirretään valotuksen aikana hieman ylös, alas tai sivuille. Näin saadaan tylsään kuusenrunkokuvaan maalauksellisuutta jne. Aika moni tätä on kokeillut.
Halosen kuvia vastapäätä oli xx (lisään myöhemmin) ottamia maisemakuvia, jotka toimi oikein hienosti kehyksillä ja paspoilla varustettuna. Harvoin valokuvalle on eduksi kehykset, ainakaan omasta mielestäni, mutta tässä tilanteessa ne tukivat kuvia sopivasti.
Parhaiten esillä olivat vuoden luontokuvakilpailuun osallistuvat kuvat ja myös erityismaininnan saaneet kuvat. Niistä jokainen voi tehdä oman arvion, mutta sanottakoon, että kuvana seinällä kuvat toimii lähes aina paremmin, kuin kuvana tietokoneen ruudulla.
Luontoaiheisia kirjoja oli esillä todella suuri määrä ja hinnatkin ilmeisesti messutarjouksilla varustettuna. Tällä hetkellä ei ole kovin montaa luontoaiheista kirjaa saatavilla, jonka erityisesti haluaisin. Muutama ehkä, mutta eiköhän nekin ole kohta kirjastossa. En viitsi ostaa omaksi sellaista kirjaa johon en usko palaavani enää koskaan ensimmäisen luku/katselukerran jälkeen.
Missä kuvaaja? Yhden miehen piilo
Varusteet kuntoon
Lens coatteja
Festaritelttoja
Kirjojen jälkeen oli luontokuvan verkkokaupan tuotteita esillä. Nyt olisi ollut helppoa hankkia lens coatteja, jos sellaisille olisi ollut tarvetta. Piilokojuja oli esillä muutamia erilaisia. Eipä niitä telttamallisia ainakaan laadulla oli pilattu. Näytti ihan käsintehdyiltä, tarranauhoja ei ollut kuin pienet pätkät, eikä kangas näyttänyt kovin kestävällä, tuskin pitää edes vettä. Hinta tosin oli aika suolainen. Jos hieman festaritelttaa heikompitasoisesta teltasta joutuu maksamaan parin hassun kuvausaukon ja maaston värin takia 250-350 euroa, niin jotenkin tuntuu hassulta. Muutama istuttava malli näytti ihan kätevältä ja kuvassa esiintyvä yhden miehen pikapiilo oli ihan näppärä. Tosin halvemman ja vähintään yhtä toimivan saa sopivalla vaatetuksella ja naamioverkolla esimerkiksi varustelekan kautta. Odotin piilokojuilta paljon enemmän ja olisi satasen voinut sijoittaa laadukkaaseen sellaiseen, mutta en kyllä kyseisiin tekeleisiin. Tosi harmi juttu. Luontokuvan kauppaan on ilmeisesti tulossa myös Stealth Gearin “kuvausvaatteita”, jotka näyttivätkin ihan hyvältä eikä hintakaan ollut mahdoton. Kyseisiä vaatteita vetikin useampi keski-ikäinen ukko päällensä naama hiessä. Varusteet kuntoon ennenkaikkea…..
Epsonin tulostimista oli mukavaa tarjousta tarjolla muistaakseni optotekin kautta (tarkistan tämänkin). Luontokuva- ja kamera-lehti oli omilla pöydillänsä pitämässä arvontaa ja ainakin luontokuva tarjosi yhden näytelehden ilmaiseksi. Se olikin yksi positiivisimmista asioista messuilla. Tosin kyseinen lehti tulee luettua koulun kirjastossa sillon harvoin kun siellä kerkee käydä. Kamera-lehden ständillä en vieraillut, koska lehti on tuttu. Ennen salia esittäytyi vielä muutama kuvausmatkoja ainakin Suomessa järjestävä taho ja ainakin yksi luonto/lintukuvaaja Jari Peltomäki. Oli paikalla myös muita näytteilleasettajia, mutta ne eivät herättäneet omalla kohdallani kovin suurta mielenkiintoa. Rajalakin näytti olleen paikalla, mutta en muista nähneeni pöydällä mitään. Saattoivat tosin olla vaan myöhässä eikä ständi ollut vielä valmis.
Menimmekin kuuntelemaan ensimmäistä esitystä jonka piti pitää Jim Brandenburg, mutta kuulimme vasta salissa ettei mies ollut päässyt paikalle loukkaannuttuaan. Paikalla oli Hollannista raahattu hieman levottoman oloinen luontokuvaaja Danny Ellinger. Jari Peltomäki toimi esitelmässä tulkkina. Jarille iso käsi hieman hankalasta tehtävästä, vaikka tuttuja olivatkin. Silti hieman ihmettelen tätä tulkkihommaa. Oliko paikalla tosiaan niin paljon englantia taitamattomia, että tulkkia tarvittiin. Ainakin yleisön reagtioista päätellen hyvin tuntui viesti menevän perille englanniksikin. Itse sain ainakin enemmän irti itse hollantilaisen ukkelin jutuista, kuten ilmeisesti pitikin. Kuvia oli esillä paljon ja niitä olisi riittänyt vielä enemmänkin kuin tunnin esitelmäaika antoi periksi. Tykkäsin!
Pöntisiä
Vuoden luontokuvia vuosien takaa
Yhdessä siivessä oli esillä vielä Benga Pöntisen “parhaat” kuvat ja komeitahan ne olivatkin. Perällä siivessä oli vielä jonkun en muista kenenkä (tarkistan) luontokuvia ja vuoden luontokuvat alkaen 80-luvulta tähän päivään. Docendolla olisi ollut vielä jotain annettavaa pieninä esitelmällisinä tietoiskuina, mutta meiltä loppui aika ja lähdimme syömään ja kohti kotia.
Kahdessa tunnissa ehti kiertämään messualueen ja kuvat kahteen kertaan ja kuuntelemaan vajaan tunnin esitelmän. Nyt näyttää siltä ettei seuraavana vuonna tarvitse mennä. Toivon kuitenkin löytäväni itseni ensi vuoden karkeloistakin (jos päästävät vielä sisään), mutta aika näyttää kuinka käy.
Vahvasti sellainen tunne, että ensi vuoden messuilla samat osastot on samoilla tuotteilla paikanpäällä, joten toistoa tulee kuten messuilla yleensäkin. Harvoin joka vuonna tulee uutta ja ihmeellistä niin paljon ettei välivuosia kannattaisi pitää.
Yhtenä esimerkkinä alihankintamessut Tampereen messukeskuksessa. Siellä riittää kolmen vuoden jaksotus ja silti samat yritykset on samoilla messupaikoilla vuodesta toiseen. Tämäkin tosin riippuu hieman omista työtehtävistä, mutta karkeesti kuitenkin näin.
Uskon että parhaiten kuitenkin näistä luontokarkeloista saa irti käymällä kuuntelemassa kaikki esitelmät, tietoiskut ja tutustuu pöytien antimiin oman mielenkiinnon mukaan.
Niin ja vielä yksi asia pisti huvittamaan. En ole koskaan, missään nähnyt niin monta beessiä/vihreää liiviä kävelemässä ympäri messuja juuri näiden keski-ikäisten miesten yllä. Viimeksi tatuointimessuilla saattoi olla yhtä paljon liivipukuisia, mutta ne liivit oli mustia ja nahkaisia.
Tästä nyt saattaa saada sellaisen kuvan, että minulla olisi jotain vikaa näitä keski-ikäisiä miehiä vastaan, mutta ei toki. Sellainen on vaan ilmeisesti normaalin luontokuvaajan stereotyyppi. Tämäkin voi olla ehkä turhaa yleistämistä, mutta ymmärrätte varmaan pieni pilke silmäkulmassa.
.
