Piti lähteä eilen illalla kuvaamaan rannalle ja metsään, mutta akku loppui jo lähipuistossa. Oli mukava kuvailla välillä jotain erilaista.
Tässä pari eilistä, kuville ei ole tehty juuri muuta kuin siirretty koneelle ja pienennetty. Kuvat on aika keltaisia, koska katuvalojen väri on keltaista. Mitä sitä muuttamaan, jos silmäkin näkee sen tuollaisena.
Mielestäni mikrojärkkärit ovat löytäneet sopivan markkinaraon pokkareiden ja järkkäreiden välistä. Ne ovat riittävän pieniä ja monipuolisia vakuuttamaan vannoutuneet pokkarien käyttäjät ja riittävän pieniä vakuuttamaan vannoutuneet järkkärien käyttäjät, ainakin kameran soveltuvuudesta matkakameraksi tai pokkarin korvaajaksi.
Jokainen nykykameroista jotain tietävä on jo varmaan huomannut, ettei uusilla kameroilla saa hyvässä valossa otettuun kuvaan oikein mitään silmällä erottavaa eroa. Varsinkin jos kuvia tarkastelee tulostettuna esimerkiksi A4-kokoisena. Ääripäät tulevat esille hämärässä, hyvin kirkkaassa kelissä, pakkasella, nopealiikkeistä toimintaa kuvatessa jne. Erilaisissa kohteissa erilaisilla kamera/objektiiviyhdistelmillä voi olla parempi onnistumisprosentti kuin toisilla.
Kamera on hyvä valita esimerkiksi käyttötarkoituksen ja käyttömieltymyksen mukaan.Tämän johdosta kyseisestä kamerasta voisi kuvan “teknisissä” asioissa painottaa esimerkiksi dynamiikkaa tai kohinansietokykyä. En sitä kuitenkaan tee, mutta totean niiden olevan riittävällä tasolla kameran käyttötarkoitukseen ja hintaan nähden tämän päivän markkinoilla.
Itse kameran teknisissä asioissa voisi tämän testin lisäksi kiinnittää huomiota objektiivin tarkennuksen täsmällisyyteen ja nopeuteen, akun kestoon ja takanäytön soveltuvuuteen erilaisissa tilanteissa. Näistä tekijöistä koostuukin testin toinen osa, joka julkaistaan talven aikana.
Testi osa 1:
Ensimmäisessä osiossa tutustun kameran käsittelyyn ja nappuloihin, koska ne ovat tekijöitä joilla voi saada edes jotain eroa muihn vastaavanlaisiin kameroihin. Tällaisiin asioihin vaikuttaa kuitenkin suuresti myös kämmenen koko, omat mieltymykset ja tottumukset.
E-PL2 tuntuu kädessä melko jämäkältä kameralta ja siitä saa ihan kohtuullisen kuvausotteen. Ote on parempi kuin pokkareissa, koska oikean käden tartuntapinta on parempi. Vasemmalla kädellä sormet saa objektiivin zoomausrenkaan ympärille ja kamera lepää kämmenen päällä. Kuvausote on näin ollen lähempänä ns. “oikeaa” kuvausotetta mitä järkkäreillä suositaan. E-PL2 kameran zoomausrengas on jämäkkä ja sopivan tiukka käännettäväksi. Pokkarilla joutuu soveltamaan, koska objektiivin ympäriltä ei yleensä kannata pitää kiinni sähköisesti liikkuvien osien takia.
Kämmen lepää rungon alla ja sormet ohjautuvat luonnostaan objektiivin ympärille. Loput sormet asettuvat oikean käden jälkeen.
Kameran kiinnityshihna on tyypillinen kaulahihna, jonka leveys on suhteutettuna kameran painoon. Itse saattaisin suosia mielummin kameran jalustakierteeseen kiinnitettävää hieman leveämpää hihnaa.
Hihnassa on yksi lievästi käyttöä häiritsevä hihnan kiinnityspisteen paikka. Tähän suurin syyllinen on kameran koko ja muotoilu. Tällainen mikrokokoinen järkkäri on aina kompromissi, kuten tässäkin tilanteessa.
Hihnan oikeanpuoleinen kiinnitys tulee häiritsevästi laukaisusormen tielle kuvatessa. Harva tähän kiinnittää minkäänlaista huomiota, mutta järkkäriin tottuneena kiinnitin tähän huomiota sopivaa kuvausotetta tutkiessani.
Vaihtoehto 1. Hihna peukalon ja etusormen välistä, jolloin kiinnityskolmion osineen jää laukaisusormen alle.
Vaihtoehto 2. Etusormen ja keskisormen välistä, jolloin laukaisusormi ei kulje ihan sitä reittiä mihin se luonnollisesti asettuu.
Molemmissa vaihtoehdoissa hihnan kiinnityspiste kuitenkin häiritsee kuvausotetta, mutta vaiva tuskin haittaa montaakaan kuvaajaa, harva sitä tulee edes ajatelleeksi. Mikrojärkkäri on kuitenkin kokonsa puolesta kompromissi, joten kaikkea ei voi saada näin pienessä koossa. Kiinnityspisteen siirtäminen takanurkkaan videonapin yläpuolelle olisi ainakin jonkinverran helpottanut asiaa, mutta en tiedä kuinka helposti tämä olisi tehtävissä suunnittelupöydällä. Kuoren sisältä kun tuskin löytyy kovinkaan paljoa vapaata tilaa.
Kameran napit ja säätörullat on melko hyvällä mallilla. Laukaisunappi ja yläpuolen säätökiekko on täsmällisiä ja jämäköitä. Videokuvausnappi on päätynyt melkein paraatipaikalle peukaloa varten ja napin varmasti huomaa ja tuntee tilanteessa kuin tilanteessa.
Nappien ja rullien sijoittelu noudattaa melko perinteistä kaavaa.
Takakannessa on suurin osa käyttönapeista yleisimmin peukalolla käytettäviksi. Napit ovat helposti painettavissa, mutta kuitenkin sen verran upotettu, ettei niistä kulu heti merkinnät pois kameran heiluessa lantiota/vatsaa vasten tai kameran ollessa laukussa, eikä napit myöskään painaudu kovin helpolla samankaltaisissa tilanteissa vahingossa. Niitä täytyykin tarkoituksenmukaisesti painamalla painaa jos haluaa antaa käskyjä kameralle.
Takakannen säätökiekko ei ole aivan yhtä jämäkkä kuin muut kameran säätimet. Kiekossa on tunnokkaat nystyrät ja sitä on helppo pyörittää, mutta jämäkkyydessä ja tunnokkuudessa voisi olla petraamisen paikka. Tällainen kiekko on tosin kompromissi sekin, koska kiekkoa täytyy pystyä painamaan neljään eri suuntaan ja pyörittämään molempiin suuntiin valitakseen erilaisia toimintoja.
Yläpuolen säätörullasta valitaan perinteisesti kuvaustila täysautomaatin, manuaalin ja ns. puoliautomaatin väliltä. Vaihtoehtoina on myös erilaisia esiasetuksia ja taidesuotimia, mutta ei niistä sen enempää.
Manuaaliasetuksilla (aukko, suljinaika, herkkyys) kameran käyttö on melko hankalaa.
Ainoan säätörullan yrittäessä mahdollistaa kaikki manuaalisäädöt, kameran käytöstä tulee melko hidasta ja hankalaa.
Logiikka miten suljinajan vaihtamisesta aukon säätämiseen ja sieltä takaisin suljinajan muuttamiseen on suorastaan huono. Vaatii melkolailla tottumista, mutta silti pitää kokoajan olla tarkkana, jotta näppäilyjärjestys ei mene väärin.
Mielestäni tällainen kamera toimiikin sopivasti pokkarin ja järkkärin välistä. Pokkaria on selkeästi helpoin käyttää täysautomaatilla tai esiasetetulla kuvausmoodilla ja järkkäriä ihan miten tykkää säätönappuloiden ollessa riittävät. Mikrojärkkäriä tulisi siis mitä ilmeisemmin käyttää “puoliautomaattisena”, eli aukon tai suljinajan esivalinnalla. Sisällä kuvatessa järkevältä tuntuikin antaa kameran hoitaa herkkyyttä, säätää aukko kittilinssistä isoimmalle ja hoitaa itse suljinaika sillä ainoalla säätörullalla. Ulkona ja liikettä kuvatessa varmaan jotenkin toisin.
Kaikki toiminnot hoidetaan takanäyttöä seuraamalla.
Kamerassa ei ole optista etsintä, mutta sellainen on toki saatavilla lisävarusteena salamakenkään kiinnitettäväksi. Kaikki näkyvä hoidetaankin takanäytön kautta, joka on riittävän iso ja sisältää kaiken tarvittavan datan. Kuten kuvasta saattaa erottaa, kameran ollessa päällä takanäytössä lukee automaattinen ISO, suljinaika, aukko ja histogrammi. Näillä pääsee mielestäni melko pitkälle. Näyttö myös himmenee ja vaalenee valotusta muutettaessa, joka helpottaa ja ehkä nopeuttaa onnistuneiden ruutujen ottamista.
Kyseiseen kameraan on fiksusti asennettu suojakalvo näytön päälle.
Kuvat tallentuvat sekä jpg-, ja raw-muodossa.
Oikean käden sormille on hyvä pinta kuvausotteelle. (Objektiivin päässä oleva harmaa rengas on linssipintaa suojeleva suodin jälkiasennettuna).
Kamerassa on salamakenkä irrallista salamaa ja erilaisia lisälaitteita varten. Tämä ei päde jokaisen mikrojärkkärin kohdalla, mutta on mielestäni erittäin huomioonotettava asia vastaavanlaista ostaessa.
Kamerassa on myös niin sanottu pop-up salama, joka riittää pienellä soveltamisella monessakin tilanteessa. Tällaisiin pop-up salamoihinkin on saatavilla erilaisia valonhajoittimia, mutta sellaisen askartelee pienellä vaivalla myös itse.
Kameran oma salama käyttövalmiina
Paras puoli salamassa on se, että sen voi suunnata sormen avulla kattoa kohti, jolloin salaman käyttökelpoisuus monipuolistuu huomattavasti. Harmi vaan ettei salamaa saa lukittua ylöspäin suunnatuksi, vaan sitä pidetään ylöspäin käännettynä sormen avulla.
Salaman saa suunnattua suoraan ylöspäin katosta heijastettavaksi.
(kuvat vanhasta iPhonesta, joten pahoittelut jos jotain yksityiskohtaa ei erota)