Luontokuvausreissun satoa
Olimme lauantaina ystäväni Simmyn kanssa luontokuvaamassa. Olen ennenkin ottanut luonnosta kuvia, mutta en ole ollut vartavasten luontokuvausretkellä oikeastaan koskaan.
Päätimme vajaata viikkoa aikaisemmin lähtevämme retkelle tammikuun viimeisenä lauantaina kelistä riippumatta.
Aamulla herätessäni katsoin ensimmäisenä ikkunasta ulos. Aurinko oli hitaasti nousemassa näkyviin ja pakkanen oli kiristynyt yön aikana toistakymmentä astetta.
Otin yöpöydältä kameran akun latauksessa, laitoin sen kameraan, avasin yläkerran oven makuuhuoneesta ja otin bokserit jalassa kuvan päivän säästä.
Ilma oli sen värinen, että pakkasta oli luvassa.
Kuvan ottamisen jälkeen menin vielä hetkeksi lämmittelemään peiton alle.
Aamupalan jälkeen lähdimme 8 kilometrin sauvakävelylenkille. Pakkanen kipristeli poskipäitä ja sormet alkoivat jäätymään. Loppumatkasta reidet ja varpaatkin oli aikamoisessa kohmeessa.
Kotiin päästyämme puin lisää vaatetta päälle, pakkasin tarvittavat varusteet kamerareppuun ja hyppäsin autoon. Nappasin Simmyn kahdentoista maissa mukaani ja suuntasimme kohti Pyynikkiä. Tiesimme aurinkoa riittävän muutamaksi tunniksi.
Kävelimme hangessa ympäriinsä välillä pysähtyen katselemaan maisemia. Kuuntelimme satunnaisten lintujen laulua, mutta emme luonnollisestikaan löytäneet näköpiiriin ensimmäistäkään.
Kävellessämme takaisin autolle päin huomasin sivusilmällä jonkin linnun lentävän ihan vierestämme.
Katselin puuta suoraan alhaaltapäin ja huomasin puukiipijän hyppivän äänettömästi runkoa ylöspäin samalla tonkien kaarnan välistä syötävää. Ylös päästyään puukiipijäpariskunta lensi takaisin alaspäin ja lähti tonkiman kaarnan koloja uudestaan kohti latvaa.
Puu oli iso ja synkkä, eikä puukiipijä tullut kertaakaan tarpeeksi alas vajavaisen luontokuvauskalustomme saavutettaviin. Tässä yksi tärähtänyt kuva kiipijästä.
Laji pesii melko harvalukuisena Etelä- ja harvalukuisena Keski-Suomessa ja Peräpohjolassa (2-8p/neliökilometri). Väheneminen johtuu vanhojen metsien hakkuista.
Välillä pysähdyimme istuskelemaan vanhan puun alle katselemaan maisemia.
Simmy tutkiskelee miltä maisema näyttää 50 millisen läpi katseltuna.
Samasta paikkaa maisema näytti 300 millisen objektiivin läpi tällaiselta:
Alhaalla näkyy vanhan trikootehtaan remontissa oleva piippu.
Menimme välillä näkötornille juomaan kahvit ja maistamaan munkkia.
Seuraavaksi käänsimme auton nokan kohti Tammerkosken yläjuoksua. Se oli ainut paikka, jossa tiesimme olevan vettä ja johon ehtisimme valoisan aikaan.
Vesihöyryä nousi koskesta sorsien uiskennellessa puolelta toiselle parina isona parvena.
Seurailimme niiden uiskentelua ainakin puolisen tuntia varpaiden jäätymiseen saakka. Välillä muutamat vaihtoa kosken puolta lentämällä. Suljinaikojen kanssa oli aluksi hieman hakemista sorsan liikkeen pysäyttämiseksi.
Laskukiito oli hauskaa katseltavaa. Tässä muutama esimerkki. Pitää mennä uudemman kerran ensimmäisestä kerrasta viisastuneena ottamaan muutamista kiidoista uusia kuvia.
Lentämisen jälkeen piti ryhtyä pesupuuhiin.
Pesun päätteeksi siipien kuivatus.
Päivän päätteksi osa lähti muille laitumille.
Olisi ollut mukava päästä kuvaamaan sorsia lähempää vettä, mutta kyllä se näinkin sujui.
Taidan mennä toistekin kuvaamaan luontoa ja eläimiä. Mukavaa ajanvietettä vapaapäiville.