Ei mitn
Lepäsin viikonlopun. En tehnyt koneella enkä kameralla mitään tuottoisaa. Hyvä niin.
Lepo on hyvästä.
Sen sijaan maalasin taulua taas lisää. Se on kyllä sellanen Iisakin kirkko, että se ei valmistu koskaan.
Nyt se on ollut työn alla vasta 3 vuotta. 
Eli ei juuri mitään. Yli 2 vuotta siitä ajasta taulu on odottanut inspiraatiota.
Kameran kanssa on tottunut saamaan jotakuinkin sellaista jälkeä kun on ajatellutkin. Valojen ja varjojen kanssa tulee toimeen ja niitä on kiva opetella.
Maalatessa en pysty saamaan läheskään sellaista jälkeä kuin haluaisin (jännä juttu;)). Tulee ahdistus ja pitää soveltaa taitojen mukaan. Toki taidotkin kasvaa kun vaan jaksais maalata.
Kävin lauantaina hiihtämässä ensimmäisen kerran tänä vuonna. Latuja siellä ei vielä ollut, mutta luistellen pääsi ihan hyvin. Hiihtäminen oli taas niin raskasta, että ei tosikaan. Juoksisin tällä hetkellä kolmen tonnin esteitä ylämäkeen mielummin kuin hiihtäisin. Kuolema oli lähellä, henki ei kulkenut, kädet oli ihan jumissa vielä edellisestä salikerrasta, sydän hakkasi keskisykkeeksi yli 170.
Yritin hiihtää niin hitaasti kun pystyin.
Harmi ettei lähiladulla ole yhtään tasaista kohtaa, se on kokoajan joko ylämäkeä tai alamäkeä.
Alamäestä lasketaan suoraan ylämäkeen. Tuskasta.
Pitäisi mennä johonkin järven jäälle nautiskeleen pari ensimmäistä kertaa ennen tuota mäkihelvettiä.
Onneksi lumet sulaa parhaillaan pois. Ei tarvi haaveilla hiihtämisestä vähään aikaan.
Tällä viikolla pitäisi saattaa yhdet veppisivut valmiiksi. Sitten vielä joku projekti kunnes uusi kamerarunko menee hankintaan. Jee!
Sitten vielä pari juttua ja uusi objektiivi tilaukseen. Jee!
Sitten voi toteuttaa pari mielessä pyörivää projektia, joihin vanha runko ei kykene.